Sote uudistaa Suomen radikaalisti rahavallan eduksi

Työntekijöiden on vaikea pysyä perässä sote-uudistuksen etenemisestä. Se välillä leimahtaa uutisotsikoihin, kunnes maailmalla tapahtuu jotain järkyttävämpää. Tällä hetkellä terveyspalvelujen järjestämisestä on laadittu neljä mahdollista mallia, kun sosiaalipalvelujen järjestämistä vielä suunnitellaan. Molempia kuitenkin yhdistää tavoite saavuttaa 3 miljardin säästöt ja lisätä ihmisten valinnanvapautta palveluissa. Valinnanvapaus tarkoittaa, että palvelun voi valita joko julkiselta, yksityiseltä tai kolmannen sektorin tuottajalta.

Pohjoismaisista hyvinvointivaltioista Ruotsi uudisti samalla tapaa terveyspalvelut. Suomi koittaa seurata perästä, mutta radikaalimmalla tapaa – laajentamalla valinnanvapauden pääsääntöä myös sosiaalipalveluihin. Sen uskotaan kehittävän palveluja ja tuovan enemmän vaihtoehtoja markkinoille.

Valinnanvapaus. Se kuulostaa ihanalta. Saamme valita mitä haluamme. Se kuitenkin pitää sisällään paljon enemmän. Yksityisissä palveluissa on perinteisesti markkinatalouden tapaan täytynyt tuottaa myös voitto. Se tulisi olemaan samalla Suomelle kuluerä, kun puhutaan julkisten varojen kohdistamisesta tällaiseen palveluun. Ellei sitten yksityinen tuottaja osaa nipistää voittoansa oikeasta paikasta, esimerkiksi työntekijöiden palkoista. Tämä onnistuu esimerkiksi alentamalla pätevyysvaatimuksia tai vähentämällä miehitystä. Se ei kuitenkaan kuulosta palvelun kehittämiseltä. Samanlainen kuluerä on markkinointi. Palvelua täytyy markkinoida, jotta se pärjäisi kilpailussa. Tämä laajenee myös julkiselle puolelle. Varoja tullaan käyttämään palvelujen tuotteistamiseen, jotta ne löytävät asiakkaan.

Miten muuten meitä voi höynäyttää? Hillitä kuluja tarkoittaa suomeksi 3 miljardin säästöjä. Kirurgisten leikkausten keskittäminen tarkoittaa leikkaavan sairaalan sijaitsemista kauempana. Missä kohtaa kehitystä suomalaiset ryhtyivät suvaitsemaan asioiden vääristelyä? Tietysti asioilla on monta eri puolta, mutta vähintäänkin kohteliasta olisi tuoda molemmat puolet esiin. Varsinkin kun yritetään edistää ihmisten hyvinvointia.

3 miljardin säästöt voidaan nähdä myös hyvänä asiana, jos vastaparina esitetään varojen tuhlaaminen. Tuoko säästöä kuitenkaan se, että suomalaiset käyttävät enemmän yksityisiä palveluja? Vielä kun nämä palveluntuottajat saavat voittoa miljoonia euroja. Suurimmalla volyymilla kykenevät kilpailemaan isot yritykset. Nämä rahat siirtyvät niiden omistajien tileille. Näiden yritysten omistajuus sijaitsee usein toisessa maassa. Ei kuulosta enää kansantalouden kulujen hillitsemiseltä.

Takaisin valinnanvapauteen. Sitä puolustetaan sillä, että se parantaa palvelujen laatua ja tuo enemmän vaihtoehtoja markkinoille. Monet kertovat olleensa pettyneitä julkisiin terveyspalveluihin. Muun muassa jono- ja lähetekäytännöt sekä puutteellinen vuorovaikutus henkilökunnan kanssa sapettavat. Miksi ei yritetä korjata vanhaa sen sijaan, että luodaan uusi monipäinen hirviö uusine ongelmineen?

Asiantuntijat ovat kunnostautuneet antamaan lausuntoja uhkakuvistaan. Vaikuttaa siltä, että muutosmyönteisyys on pienen sisäpiirin, rahaeliitin unelma. Toimittajat rohkenevat kirjoittamaan huijauksesta, kun sote-uudistusta luoneet ovat siirtyneet yksityisten palkkalistoille. Tämän päälle tulevat vielä käytännön ongelmat. Valinnanvapaus pääsääntönä sosiaalialalla olisi ongelmallinen.  Miten asiakkaat saavat tietoa palveluista? Markkinatalouden tapaan katuvarsimainoksista? Entä kun asiakkaan kapasiteetti ei riitä valinnan tekoon?

Työntekijöitä koskeva uhkakuva on työsopimusten ja työolojen heikentyminen. Kun kilpaillaan muiden yritysten kanssa, on tehokas keino tehdä voittoa laatimalla huonompia työsopimuksia. Säästää voi myös tekemällä vähemmän työsopimuksia. Lisääkö tämä hyvinvointia? Ja johtaako se maailman kehityksen jatkumoon, jossa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät? Palkkatyöllä kun kaiken järjen mukaan tulisi tulla toimeen ja nauttia myös vapaapäivistä. Sosiaali- ja terveyspalvelut on luotu edistääkseen ihmisten hyvinvointia. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun puhutaan sotesta. Onko kilpailu aina hyväksi? Lisääkö kilpailu hyvinvointia? Sote astuu voimaan – halusimme tai emme, mutta vielä on mahdollista vaikuttaa toteutustapaan.

Raine Luomala

ryhmäkodin ohjaaja, henkilökohtainen avustaja, sosiaalialan YAMK -opiskelija