Olennaista työajan lyhentämisessä on huomioida työntekijöiden tarpeet. Samalla  ammattiyhdistysliikkeen tulee olla tarpeeksi vahva, toteaa Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jussi Saramo 

– Vahvaa ay-liikettä tarvitaan varsinkin työntekijän suojeluun, ettei työn kuormittavuus lisäänny niin, että työntekijä joutuukin tekemään yhtä paljon töitä kuin ennenkin, mutta vain entistä lyhyemmässä ajassa.

Tavoitteena työajan lyhentäminen ei ole ay-liikkeelle uusi. Se oli tärkeää työväestölle jo sata vuotta sitten ja on sitä edelleen. Ennen työaika oli varsinkin teollisuustyössä teollistumisen alkuaikoina 14 tai jopa 16 tuntia päivässä läpi vuoden. Työväenliike ryhtyi jo 1800-luvulla vaatimaan työpäivän  lyhentämistä 8-tuntiseksi. Suomessa siitä säädettiin laki vuonna 1917, ja viisipäiväiseen työviikkoon siirryttiin 1965.

Saramo huomauttaa, että Suomessa työaikaa onkin lyhennetty koko sen ajan, kun vasemmisto on sen puolesta taistellut, eli yli sadan vuoden ajan. 

Työajan lyhentämistä saatetaan pitää radikaalimpana kuin se onkaan. Myös aikoinaan jotkut pitivät 8 tunnin työpäivää utopistisena, mutta silti se taisteltiin ja toteutettiin. Nyt pitäisi saada taas uskoa siihen, että yhteiskunta voi jälleen kehittyä paremmaksi tässä suhteessa.

Tuoreimpia kokemuksia työajan lyhentämisestä on muun muassa Islannista. Kokeiluihin osallistui vuosien 2014–2021 aikana eri aloilta yhteensä yli 2 500 työntekijää yli sadalla työpaikalla. Osallistuneiden työntekijöiden viikkotyöaikaa lyhennettiin 40 tunnista 35–36 tuntiin tulotasoa alentamatta.

-Islannissa kokemukset olivat hyviä, vaikka mallia ei sellaisenaan otettu kokeilun jälkeen käyttöön.

Saramo toivoo rohkeita avauksia myös Suomessa.

-Esimerkiksi uusista hyvinvointialueista tulee niin  suuria, että niillä voisi olla mahdollisuuksia kokeilla työhyvinvointia lisääviä uudistuksia. Myös  ay-liikkeellä on tärkeä rooli  tällaisissa uudistuksissa ja piloteissa.

Lisää Jussi Saramon ajatuksia työajan lyhentämisestä pääset kuulemaan Prolecastin jaksossa: