JHL-aktiivi Valli Pruuli: Pienet hoitajamitoitukset vähentävät turvallista vanhushoitoa

Valli Pruulin puheenvuoro Vanhustenhoito kuntoon! -keskustelutilaisuudessa eduskunnan kansalaisinfosssa 20.2.2019

Tervetuloa kaikille.

Olen Valli ja työskentelen Helsingin seniorisäätiössä. Minua on pyydetty tänä kertomaan hoitajatyöstä työntekijän näkökulmasta sekä myös luottamusmiehen näkökulmasta. Helsingin seniorisäätiö on säätiöpohjainen ja voittoa tavoittelematon. Säätiöllä on Helsingissä neljä taloa, joissa hoitajamitoitukset on 0,5–0,67. Minun omassa talossa on hetkellä mitoitus 0,67 joka kohta muuttuu 0,65:een. Meillä on säätiössä hyvä vanhustenhoito. Monet asiat, jotka ovat nostaneet kohua nyt mediassa – voin sanoa että meillä säätiössä sellaisia asioita ei ole. Kuulen kyllä vastaavista surullisista asioista oman ammattiliittoni JHLn jäseniltä, jotka työskentelevät noissa yrityksissä joiden toiminnasta on nyt noussut kohu. Heillä voi olla kentällä yhden hoitajan hoidettavana työvuoron aikana 15–20 vanhusta, ja se on raskasta. Hoitopalvelulupaukset on tehnyt yhtiö, joka on voittanut kilpailutuksen. Ja yleensä luvattu on paljon. 0,5-mitoituksesta jää yleensä ihmiselle käsitys, että silloin hoitajalla on 2 ikäihmistä hoidettavana työvuoroaikana. Se ei ole niin. Koska mitoitukseen lasketaan paljon muitakin kuin työkentällä olevat hoitotyötä tekevät hoitajat. Käsipareja työkentällä hoitamassa vanhuksia on kerta kaikkiaan liian vähän. Pienet hoitajamitoitukset tuntuvat meidän hoitajien selkänahassa. Me väsymme, sairastumme ja tulee myös virheitä. Pienet hoitajamitoitukset vähentävät turvallista vanhushoitoa.

Olen huolissaan vanhustenhoidon tilasta ja turvallisuudesta.

Hoitajamitoitus on kirjattava lakiin potilasturvallisuuden ja työturvallisuuden vuoksi. Riittävä henkilöstömäärä on myös hyvän hoidon edellytys. Hoiva-alan ketjut ja kuntasektori ovat kiristäneet henkilöstömitoituksen liian tiukalle. Hoitajat ja liitot ovat tuoneet epäkohtia esiin jo vuosia, mutta siihen ei ole reagoitu. 0,7 olisi hyvää, aktiivista ja kuntouttava arkea tulevaisuudessa vanhuksille lupaava mitoitus.

Olen usein miettinyt miksi kunnat ja palveluostajat ostavat palveluja voittoa tuottavalta yritykseltä? Voitto hoitoalalla tulee vain säästämällä vanhusten hyvinvoinnista. Ja otetaan työntekijöiden selkänahasta. Tämä on hyvin lyhytnäköistä ja kostautuu yhteiskunnalle hoitotyötä tekevien työntekijöiden kasvavissa terveydenhuollon kuluissa.  Miksi palvelut annetaan hoidettavaksi voittoa tuottavalle yritykselle, kun vaihtoehtona on olemassa myös säätiöpohjaiset, ei-voittoa tavoittelevat hoitopalveluja tuottavat säätiöt?

Henkilöstömäärä ei saa jäädä palvelun tilaajan tai tuottajan vastuulle, vaan siitä on säädettävä laissa.  Voiton saavuttamista ja sen varjolla henkilöstön vähentämisestä on voitava rankaista lailla. Hoitohenkilökunnalla tulee olla aito mahdollisuus ilmoittaa työpaikan epäkohdista ilman pelkoa työnantajan vastatoimista. Työntekijöillä on lain mukaan ilmoitusvelvollisuus ja työnantajan olisi puututtava välittömästi epäkohtiin. Valitettavan usein ilmoituksen tehneisiin työntekijöihin kohdistuu irtisanomista, ei jatkoa uudelle työsopimukselle tai työantajan puolelta kiusaamista.

Tarpeellinen olisi vanhusasiain valtuutetun virka. Tehtävänä olisi valvoa ikäihmisten oikeuksien toteutumista ja nostaa heidän asemaansa liittyviä kysymyksiä päätöksentekoon.  Vanhuspalvelulaissa on nytkin kirjaus, että vanhuksille kuuluu hyvä hoito. Kun lakia uudistettiin, myös minun oma ammattiliittoni JHL ajoi minimimitoituksen kirjausta lakiin. Se ei kuitenkaan onnistunut, ja 0,5 hoitotyöntekijää/palveluasumisen asukas jäi vain suositukseksi. Ja sitä ei monet hoitopalveluja tarjoavat yritykset noudata. Istuvan hallituksen ajatus on ollut ennen tätä hoitopalvelukohua pyyhkiä pöytää tällä suosituksella ja maksattaa säästöt vanhusten hyvinvoinnilla ja työntekijöiden jaksamisella. Jopa nykyinen minimihenkilöstömitoitus on riittämätön. Miten hoitajat voivat toteuttaa laissa vaadittua hoidon tasoa, jos hallitus vetää mattoa jalkojen alta omilla toimillaan?

Vanhusten hoitopäätöksiä tehtäessä pitää ottaa tulevaisuudessa enemmän huomioon vanhuksen oma ja hänen läheistensä tahto hyvän hoidon järjestämisestä. Vanhuksille on järjestettävä riittävästi laadukkaita hoitopaikkoja. Nykyisin heistä liian moni on pakotettu asumaan kotona, vaikka he ei pärjää siellä tai sitten kotihoito ei ole riittävä. Omaishoitaja on yleensä se oma puoliso joka on usein samaikäinen, väsynyt, ja myös itse ehkä sairas. Eikä useinkaan minkälaista hoitotyön osaamista.

Esimerkkinä kotihoidosta: THL:n selvityksen 4/2017 mukaan kotihoidossa oli seurantaviikolla päivittäin keskimäärin 3000 asiakasta enemmän kuin kaksi vuotta aiemmin. Samaan aikaan työntekijöiden määrä oli laskenut yli 400 henkilöllä.

Hoitajamitoitus 0,7 pitäisi siis kirjata lakiin. Ja se pitäisi olla sama niin laitoshoidossa, palveluasumisessa ja myös kotihoidossa. Hoitajamitoitukseen pitäisi kuulua vain hoitotyötä tekevä henkilökunta joka on joka päivä siellä kentällä vanhusten tueksi ja heitä hoitamassa.

Kun mitoitus saataisi lakiin, silloin ei olisi myöskään pulaa työntekijöistä, ei olisi niin paljon kuin nyt hoitoalalta pois pyrkiviä. Vanhusten hoito olisi silloin hyvää, sopivaa hyvinvointi yhteiskunnalle ja työntekijät jaksaisivat pidempään. Hoitotyöstä pitää maksaa palkkaa niin, että työntekijä pystyisi elämään yhdellä palkalla. Hoitotyö on vaativaa ja arvokasta.