Mika Byman: SAK:n herättävä tähän päivään ja katsottava eteenpäin
Tervehdys ay-toverit, liittojen väki. Olen JHL:n jäsen Kouvolan Myllykoskelta ja ensimmäistä kertaa SAK:n päättävässä elimessä puhetta pitämässä. Täytyy myöntää, että kun ensimmäistä kertaa päädyin SAK:n kanssa tekemisiin edustajakokouksessa joitain vuosia sitten ”nuorena radikaalina” mietin, että onko tällä kyseisellä keskusjärjestöllä mitään virkaakaan, kun työ tehdään kuitenkin liitoissa ja solidaarisuus tuntui olevan vain hieno sana juhlapuheissa. Olen kyllä muuttanut näkökantaani tässä asiassa vuosien varrella, kun olen edunvalvontatyöhön uppoutunut.
SAK:ta on tarvittu ensisijaisesti neuvottelemaan keskitetyistä palkkaratkaisuista ja sopimuksista. Työnantajat ovat kuopanneet nämä keskitetyt sopimukset aika monta kertaa, mutta aina ne on jostain esiin kaivettu. Viimekertainen sopimus olisi kyllä saanut jäädä tekemättäkin, ainakin näin julkisen sektorin pienipalkkaisen työntekijän näkökulmasta katsoen. Mutta sehän olikin lähinnä porvarihallituksen luomus, jota EK ja kumppanit komppasivat ja meikäläiset allekirjoittivat pistooli ohimolla.
SAK:ta siis tarvitaan, mutta minkälaista? Valitettavan usein keskusjärjestön kannanottoja lukiessani olen joutunut päätäni pudistelemaan. Suuria kansainvälisiä kauppasopimuksia on salamyhkäisesti valmisteltu viime vuosina, TTIP etunenässä. SAK:n myönteinen kanta tähän vaikuttaa järjettömältä. Suuryritysten valtaa kasvattamallako sitä ajetaan palkansaajan asemaa? Onneksi nyt näyttää siltä, että sopimus kaatuu, vaikka palkansaajajärjestöjä siitä ei ole kiittäminen.
SAK:n tulisi myös herätä tähän päivään ja vilkaista myös sinne eteenpäin. Esimerkiksi kysymys perustulosta on tällainen. Ehkä olisi aika myöntää, että työn tekemisen muodot ovat jo muuttuneet ja tulevat muuttumaan lisää ja perustulo voisi olla tärkeä väline auttamaan ihmisiä. Liitot pelkäävät ansiosidonnaisen puolesta, mutta mielestäni ay-liike on aika paljon muutakin kun vain päivärahaa maksava taho. Sitä hoitavat muutkin, kuten se YTK, mutta edunvalvontaa ei tee kukaan muu kuin liitot. Perustulo auttaisi myös nykyajan pakkoyrittäjien, eli itsensä työllistäjien asemaa, jotka ovat pääsääntöisesti huonommassa asemassa kuin varsinaiset palkansaajat.
Tyrmätessään keskustelun lakiin kirjatusta vähimmäispalkasta SAK suoraan sanoen vaikuttaa olevan sitä vastaan, että palkalla pitäisi elää.
Yli 200 000 työntekijää työskentelee Suomessa työskentelee työ- tai toimeksiantamissuhteessa ilman työehtosopimuksen turvaamaa vähimmäispalkkaa. Eikö se ole tärkeää, että näiden heikoimmassa asemassa olevien palkansaajien palkkaukseen saadaan korjausta? Vähimmäispalkan kirjaaminen lakiin ei tarkoita yleissitovuuden purkamista, vaan laki paikkaisi sopimusten aukkoja. Mielestäni on sama, että onko se työehtosopimus tai laki, joka vähimmäistoimeentulon ihmiselle antaa. Tämä olisi sitä solidaarisuutta ja heikomman puolella olemista, jota tarvitaan ehdottomasti lisää.
Hyvin tärkeää solidaarisuuden kannalta on myös JHL:n ja PAM:in esitys Suomen mallista. SAK:n hallitus on tehnyt siihen vastauksen, joka sisältää kyllä tämän solidaarisen palkkamallin vesittämisen mahdollisuuden. Toivottavasti mallista saadaan yhteistyössä rakennettua oikeudenmukainen, joka huomioi myös matalapalkka-alat. Vaikka uudessa mallissa vientiteollisuus toimisikin päänavaajana, tulisi kaikkien liittojen olla neuvotteluissa mukana.
Kiitosta SAK:lle täytyy antaa siitä, että se on viime aikoina nostanut keskusteluun digitalisaation ja robotiikan etenemisen ja tehnyt ansiokkaita julkaisuja. SAK:n vanhempainvapaamalli on myös hyvä ja todellakin eteenpäin katsova.
SAK:lla on siis yksi olemassa olon edellytys ylitse muiden, eli liittojen ja työntekijöiden välinen solidaarisuus. Siitä on pidettävä kiinni ja sitä on edistettävä. Muuten ei ay-liike tässä raadollisessa nykymaailmassa pärjää.
Puhe SAK:n edustajistossa 24.11.2016
***
JHL:n edustajistovaalit käydään maaliskuussa 2017. Ehdokasasettelu on parhaillaan käynnissä 31.1.2017 saakka. HEP! On aika toimia. Lähde ehdolle!
