Markus Lepinojan puhe SAK:n edustajistossa 19.11.2020

Huolestuttava tilanne valtakunnan työmarkkinakentässä on tätä päivää. Tuntuu, että joka vuosi huonot uutiset kertautuvat edellisestä yhä kiihtyvällä tahdilla.

Useampi puhuja on täällä maininnut ns. Korona – kortin. Sen varjolla on saatu nyt ennätysmäärä säästöjä ja leikkauksia runnottua läpi yrityksissä sekä kunnissa.

Edustan itse julkista sektoria ja vuosi 2020 on pitänyt sisällään ennätysmäärän YT – neuvotteluja, koronan tuomien haasteiden lisäksi. Vajaat 20 neuvottelua on mahtunut tähän vuoteen pelkästään Oulun kaupungin osalta. Tuntuu uskomattomalta hoitaa edunvalvontaa, kun viikot menevät täysin päällekkäisten yt -neuvottelujen käymiseen ja niihin valmistautumiseen.

Yritetään selvitä mahdollisimman kuivin jaloin kriiseistä ja saada maltillisia ratkaisuja nopeiden ratkaisujen sijaan.

Tämä ei silti näytä olevan työnantajapuolelta mahdollista, vaan viedään nopealla tahdilla kaikki muutokset läpi niin, että niihin ei ehdi kukaan puuttua.

Väitän, että muutaman vuoden sisällä tästä suursiivouksesta ei ole pölyäkään jäljellä.

Otan tässä kantaa vain pohjoisen alueeseen, jossa Oulu yleensä toimii mallintajana muille kunnille. Mitä meille muutaman vuoden jälkeen on jäänyt kuntiin ja kaupunkeihin? Pakolliset lakisääteiset palvelut ja niitäkin pyritään hajauttamaan.

Erityisen huolestuttavana näen tämän hetken kapeakatseisuuden tuijottaa vain kvartaaleittain talouslukuja. On totta, että se ohjaa toimintaa, mutta nykyiset ratkaisut ovat paniikkiratkaisuja vailla pohjaa tai todellisia lukuja.

Omaa toimintaa hajautetaan niin paljon kuin pystytään suoraan markkinatoimijoille, työehtoshoppailua suoranaisesti, kuten Helsingin puheenvuorossa nousi esille. Näitä kaikkia kaupataan päättäjille sokerikuorrutteella, joka tuo usean miljoonan vuositasoisia säästöjä tulevien vuosien ajan.

En usko, että kukaan tulee yksityiseltä sektoriltakaan tekemään ilmaiseksi töitä. Säästöjä on mahdollista saada vain voimakkaalla palvelutason laskemisella ja henkilömäärän vähentämisellä aikaan.

Tänä aikana täytyy kysyä, mitä hyvää jää julkisen sektorin työntekijälle? Täällä Oulussa ei ole mitään palkitsemisohjelmaa, kaikki henkilöstöedut on poistettu koronaan vedoten. Tämän jälkeen piiskataan ruohonjuuritason työntekijöitä lisää, irtisanotaan, uhkaillaan siihen päälle mitä uskomattomimmilla asioilla.

Yhtä aikaa nostetaan omaa profiilia, lisätään pitovoimaa, vetovoimaa ja ollaan haluttu työnantaja sekä kumppani?

Nyt ei mielestäni joku tuossa yhtälössä täsmää.

On olemassa kaupungeissa sisälläkin onneksi niitä vastavirtaan meneviä alueita. Oulussa, Infra liikelaitos ylläpitää mahdollisuuksien mukaan hiljaisen tiedon siirtämisen ohjelmaa, jossa pyritään saamaan rekryt eläköityvän kanssa liukumaan niin, että tietoa saadaan siirrettyä. Siellä kehitetään johtamista yhdessä työntekijöiden kanssa avoimesti, kun säästöjä haetaan, niitä haetaan yhdessä. On saatu erityisen hyviä paikallisia sopimuksia sovittua yhdessä molempien osapuolten eduksi. Näitä kaivattaisiin enemmän, koska se näkyy selkeästi mm. kasvaneena työhyvinvointina. Tarvitaan positiivisia ratkaisuja ja uutisia näistä.

Mitä siis teemme?

Sauli tästä jo hetki sitten mainitsi hyvin, Kuntavaalit tekevät tuloaan – pidän äärimmäisen tärkeänä saada ammattijärjestö taustaisia henkilöitä kuntapolitiikkaan ja etenkin kuntien ja kaupunkien hallitukseen.

Kaikilla meillä on tuttavia, jotka tuntevat jonkun, joka tuntee jonkun, joka on päättäjä. Sen oman työolosuhteen, työkuorman ja työmoraalin esiin nostaminen on ensiarvoisen tärkeää, koska valitettavasti mitkään näistä viesteistä ei mene päätöksentekijöille perille, oikeistopuolelle etenkin. Ammattijärjestöjen edunvalvojat ovat todistetusti liian punainen vaate tuomaan tätä faktaa esiin ja siihen on valmiiksi ennakkoasenne väärä.

Kannustan avoimeen keskusteluun kaikkia meitä, koska tällä saadaan muutosta aikaan, muuallakin kuin vain Oulussa.  Strategia tarvitsee toimijoita saadakseen halutun tuloksen aikaan. Tarvitsemme jalkauttamisen vaiheistetun suunnitelman kaikkien liittojen kesken yhteisen hyvän edistämiseksi.

Mitä useampi kunta ja kaupunki on enemmän meidän ajatusten ja hyvinvoinnin takana, sen parempi asetelma meillä on valtakunnallisesti.