Marja Sirkka-Ahonen JHL:n edustajistossa: Kilpailukykysopimus hylättävä

Hyvä puheenjohtajisto, edustajisto ja liiton henkilökunta

Olen aina uskonut, että liittomme päätökset lähtevät siitä, että työntekijän etuja valvotaan. En halua menettää uskoani. En nyt, enkä tulevaisuudessa. Enkä usko, että edustan ääripäätä ammattiyhdistysliikkeessä.

Nyt meille jäsenille luodaan kauhukuvia siitä, mitä tarkoittaa, jos emme hyväksy kilpailukykysopimusta. Pakkolakeja vilautellaan ja neuvottelumahdollisuuksien kaventumisen tai jopa kokonaan poistumisen varmuutta maalaillaan. Mietitään, mitä kauheuksia hallituksen takataskussa mahtaakaan olla, riittääkö mahdollinen lakkotahto, riittävätkö liiton lakkorahasto jne.

Pakkolaeista on jo todettu, että ne ovat ILO:n, Euroopan ihmisoikeussopimuksen, Eurooppa-oikeuden sekä Suomen perustuslain vastaisia. Kuten Pia Lohikoski omassa puheenvuorossaan totesi, lisäksi on jo liittoja, jotka ovat päättäneet olla Kiky-sopimuksen ulkopuolella. Heitä odottaa normaali TES-neuvottelukierros. Neuvottelukierroksesta ei toki tule helppoa, mutta lähtökohtana niissä on, ettei Kikyn sisältämiä palkanalennuksia hyväksytä.

Kuntapuolelle on neuvoteltu puolen tunnin viikoittainen työajan pidennys. Se on merkittävä palkan alennus. Miten käy perhepäivähoitajien, joiden viikkotyöaika on jo nyt selkeästi pidempi kuin muulla kuntakentällä? Työajan pidennys tuli sitten arkipyhien kautta. Entä 30 % alennus lomarahoihin? Minun lomarahoissani se tarkoittaa yli 250 euron alennusta. Voin sanoa heiheit parille kerran vuodessa perheeni kanssa tehdylle sukulaisreissulle. Eiväthän pienipalkkaiset naiset tarvitse kasvokkain tapahtuvaa sosiaalista kanssakäymistä. Onhan nykyään some, skype ja WhatsAppeja. Kyllä sentään alle 2000 euron palkalla riittävät rahat nettipalveluiden ostoon. Eihän meille ole tarpeellista mikään muu. Vai mitä mieltä olette? Koska muuten tuodaan esille neuvotteluissa, kuinka paljon kuntatyöntekijä tuo rahaa kuntiin? Meidät nähdään valitettavasti aina vain kulueränä.

Kiky-sopimuksessa on myös omituista, että tällä varsinkin pienipalkkaisten naisten kyykyttämisellä hallitus ajattelee laittaa Suomen talouden ja kilpailukyvyn kuntoon. Minulla kun on ollut sellainen käsitys, että hyvinvoivassa valtiossa sillä köyhälläkin on ollut mahdollisuus tulla toimeen ja kuluttaa- edes jossain määrin. Tai niin oli joskus täällä Suomessa. Haluaako liittomme olla mukana rakentamassa jonkin muun näköistä valtiota? Kannattaa uuden orjatyöluokan syntymistä? Perheitä, joissa vanhemmat joutuvat tekemään useaa työtä selviytyäkseen, ja jättämään lapset selviämään yksin ilman vanhempien turvaa? Luomaan lisää syrjäytyneitä lapsia ja nuoria? Minusta tällaiset uhkakuvat ovat todellisempia, kauaskantoisempia sekä tuhoisampia kuin mitkään muut.

Liiton on tullut aika sanoa ei. Emme voi lähteä kulkemaan EK:n tai Kuntatyönantajan viitoittamaa tietä, jos haluamme pitää kiinni tärkeimmästä tehtävästämme: työntekijän edunvalvonnasta. Kieltäytyessämme kilpailukykysopimuksesta emme sulje itseämme pois uudelleen neuvottelusta, vaan silloin osoitamme selkärankaisuutta ja tahtoa pitää työntekijän eduista kiinni. Helppo se tie ei tule olemaan, mutta ammattiliitot ovat ennenkin kulkeneet kivistä tietä saavuttaakseen ne edut, jotka meillä nyt on. Älkäämme me olko nyt heikompia kuin edeltäjämme.

Lisäisin vielä liiton edustajistolle, että tässä asiassa ei ole oikeassa ja väärässä olemista. On vain mielipiteitä, näkemyseroja ja painopisteitä. Kukin puolustaa omaansa ja sen saa jokainen tehdä arvokkaasti syyllisyyttä tuntematta.

Kannatan Pia Lohikosken esitystä hylätä esitys kilpailukykysopimuksesta.

Marja Sirkka-Ahonen

JHL ry 049

Hämeenlinna