Kannanotto koronatilanteessa kotiin vakavan sairauden takia jäävien puolesta

Olen sivusta seurannut erittäin huolestuneena riskiryhmään kuuluvien ihmisten arkea yhteiskunnassamme tänä koronatilanteen aikana. Ensin puhuttiin suurin ja kauniin sanoin siitä, että ihmisiä pitää suojella, niin vanhempia kuin riskiryhmään kuuluvia. Yli 70-vuotiaiden osalta mielestäni on onnistuttukin erittäin hyvin. Kunnat ja kaupungit ovat tarjonneet yli 70-vuotiaille mahdollisuuksien mukaan erilaisia palveluita. Kaupat ovat pystyneet palvelemaan tuomalla ostokset kotiin, ja samalla ne ovat luoneet uusia palveluita ja apuja vanhemmille ihmisille. Ylipäätään on tehty mielestäni upeita suorituksia.

Kuitenkin työssäkäyvät, erittäin suren riskin riskiryhmään kuuluvat ihmiset, ovat mielestäni jääneet pimentoon.  Koska nämä ihmiset eivät ole sairastuneet koronaa, eivät lääkärit ole voineet kirjoittaa sairaslomaa, sillä sairauspoissaoloja kun kirjoitetaan ainoastaan silloin, kun ollaan sairaana. Sain sellaisen käsityksen valtioneuvoston päätöksistä ja hallituksen toiveista, että nimenomaan riskiryhmäläisiä olisi suojattu ja tuettu. Kuitenkaan näin ei aina käynytkään, vaan monissa kunnissa ja kaupungeissa riskiryhmään kuuluvat työläiset joutuivat harkitsemaan lomien pitämistä, palkattoman ottamista, tai virkavapaata.

Yhteiskunta ei kuitenkaan tukenut näitä ihmisiä, vaan ainoastaan niitä, jotka jäivät lapsen takia kotiin, tai tulivat ulkomailta. Mielestäni he, jotka olivat pakotettuja oleman poissa töistä vakavien seuraamusten todellisesta uhasta johtuen, olivat samalla linjalla, ja näin ollen heitäkin olisi pitänyt tukea. Luotan kuitenkin siihen, että meidän ammattitaitoiset työterveyslääkärit ovat kykeneviä tulkitsemaan tarkasti, kuuluuko ihminen niin vakavan riskin riskiryhmään, että ei voida katsoa järkeväksi hänen suorittaa koronalle altistavia työtehtäviä. Yhteiskunta olisi näin suojannut riskiltä, ja henkilö olisi voinut saada tukea yhteiskunnalta.

Työssäni on tullut vastaan useita tapauksia, joissa työnantaja ei ole pystynyt tai halunnut ottaa huomioon henkilön terveydellistä tilaa. Esiin ei myöskään ole tullut, että lääkärit olisivat kirjoittaneet näissä tapauksissa sairauslomaa, jos henkilö ei ole sairastunut. Näin siitäkin huolimatta, että mahdollinen sairastuminen voisi johtaa henkeä uhkaaviin tilanteisiin. Olen kuullut tapauksista, joissa niin työnantaja kuin lääkärit toteavat: ”kyllä, kuulut erittäin suuren riskin riskiryhmään, mutta kun et ole vielä sairastunut, ei voi mitään tehdä”. Voiko tässä tilanteessa tehdä muuta, kuin ottaa palkatonta, tai yksinkertaisesti toivoa, että korona kohtelee hellästi. Hankalinta tämä on niiden ihmisten osalta, joiden töitä ei voida suorittaa etänä, eikä heitä voida pätevyyden puuttumisen takia muihin töihin siirtää, tällöin on melko usein kyse kaiken lisäksi matalapalkka-aloista.

Asiaa ei mielestäni ole vielä mahdotonta korjata takautuvasti. Tukea niitä työssä käyviä ihmisiä, jotka vakavan riskin sairautensa takia joutuvat pelkäämään työpaikoillaan henkensä puolesta. Toivoisin heille myönnettävän takautuvasti rahallista tukea, esimerkiksi laventamalla kelan maksamaa väliaikaisen koronatuen maksamisen ehtoja. Nyky-yhteiskunnassa kun ei ole monellakaan varaa tällaisiin ansionmenetyksiin. Moni on myös ollut tietämätön siitä, mistä he voivat hakea apua. Hienoa kuitenkin on ollut, että olen omalta osaltani voinut auttaa jäseniämme opastamalla heitä.

Varmasti olisi voitu paremmin tiedottaa, niin työterveyslääkäreitä ja tartuntatautilääkäreitä, kuin myös kansalaisia heidän oikeuksistaan, sekä luonnollisesti työnantajia heidän velvollisuuksistaan tässä koronatilanteessa. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että seurataan tehokkaasti ja tarpeeksi laajasti määräysten toteutumista. Olen työssäni joutunut ikävän usein tilanteeseen, jossa huomautuksista huolimatta, työnantajat eivät noudata ohjeita, eivätkä yhteiskunnan eri sopimuksia.

Todettakoon, että on paljon hienoja tarinoita hyvistä onnistumisista näissä kriisitilanteissa. Mutta samalla vastaavasti on myös paljon epäonnistuneita yrityksiä korjata kuntataloutta vallitsevan koronatilanteen varjolla. On huomattu, että nyt on mahdollisuus säästää kustannuksissa, kun edellisen vuoden syksyllä on jo kamppailtu talouden kanssa. Joka kerta näissä tilanteissa kuitenkin kärsii Suomi ja sen kansalaiset. Haluan tuoda nämä asiat esille teille päättäjille, koska näen tätä työssäni, ja olen huolissani siitä, miten näiden ihmisten kohtalo rasittaa heitä, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Christian Savonius

Alueellinen asiantuntija

JHL Pohjanmaan aluetomisto